MUINAISUOMAN POLKU

Tämä polku on osa Vuoksen luontopolkuverkostoa.

Muinaisuoman luontopolku kiertelee Vuoksen vanhan ja uuden uoman välille jäävällä Voimalaitoksen niemellä. Alue kuuluu kruununpuistoon. Polku on pituudeltaan 1,5 kilometriä ja sillä on 18 rastipistettä. Rasteilla kerrotaan alueen geologiasta, historiasta, luonnosta ja ihmisen toiminnasta.

Polku kulkee paikoin heinikkoisilla alueilla, joten sadesäällä kunnon ulkoilujalkineet ovat tarpeelliset

Luontopolun laatija: lehtori Hannu Aarnio

Kartta: Sulo Palovaara

Polun rakennustyöt: Imatran kaupungin ympäristötoimi.

1. Kruununpuisto - Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue.

Imatran kuulun kosken ympärille perustettiin vuonna 1842 kuvernööri Stevenin esityksestä ja tsaari Nikolai I:n vahvistamana maamme ensimmäinen luonnonsuojelualue. Tämän kruununpuistoksi nimetyn alueen tarkoituksena oli turvata kosken matkailullinen arvo ja suojata samalla kosken ranta-alueen metsät hävitykseltä. Puiston pinta-alaksi rajattiin 20 hehtaarin alue koskiuoman molemmin puolin. Nykyinen puisto jakautuu neljään osaan:

  1. Padon ja sillan välinen Koskipuisto uoman länsirannalla. Tässä puiston osassa on lasten leikkialue ja Armas Tirrosen Sammakkopoika-patsas.
  2. Patopuisto uoman itärannalla, jossa sijaitsee Taisto Martiskaisen Imatran Impi-patsas.
  3. Imatran Valtionhotellinpuisto koskiuoman yli vievältä sillalta kesäteatterille asti. Puistossa on sekä istutettuja puita ja pensaita että luonnonmetsää.
  4. Muinaisuoman puisto muodostuu Voimalaitoksen niemestä, jonne luontopolku jatkuu tältä rastilta.

Alue on kokonaisuudessaan luonnonmetsää, entistä Vuoksen pohjaa.

  1. Ylisyöksykanava
  2. Tien alitse kulkeva kallioon louhittu kanava on osa voimalaitoksen turvajärjestelmää. Mikäli voimalaitosten koneistoihin tulisi sellainen vika, että vettä ei voitaisi johtaa normaalilla tavalla turbiinien läpi, vedenpinta voimalaitoskanavassa alkaisi nopeasti kohota. Tästä seuraisi veden tulviminen patoaltaan reunuksen yli. Tällaista tilannetta varten on louhittu ylisyöksykanava, jonka tehtävänä on johtaa mahdolliset tulvavedet voimalaitoksen niemen poikki kohden vanhaa uomaa.

    Tulvimistilanne voi sattua täysin yllättäen ja kehittyä nopeasti. Tästä syystä liikkuminen kanava-alueella voi olla vaarallista.

  3. Imatran voimalaitos
  4. Seuraavalla rastipisteellä kerrotaan yleisesti Imatran voimalaitoksesta ja nähdään voimalaitoksen toimintaa ulkopuolelta katsottuna.

    Imatran voimalaitoksen sijainti kaivetussa voimalaitoskanavassa.

    Mikäli haluat tutustua tarkemmin voimalaitoksen toimintaan ja nähdä ja kuulla turbiinit työssään, voit osallistua ohjattuun kierrokseen turbiinihallissa joka päivä 10.6. - 13.8. välisenä aikana klo 10.30 - 18.30. Kierros alkaa koneaseman päädystä ylätasanteen puolella olevalta ovelta.

  5. Imatran voimalaitos

Vuoksi on Suomen vesirikkain joki, keskimääräinen virtaus on 600 kuutiometriä/s.

Vuoksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1922. Ensimmäiset koneistot käynnistettiin vuonna 1928. Seitsemäs ja viimeinen koneisto otettiin sähköntuotantoon 1951. Täydellinen peruskorjaus on suoritettu vuosina 1984-1995.

Imatran voimalaitos ilmasta nähtynä

Vesi kulkeutuu voimalaitokseen 500 metriä pitkän ja 85 metriä leveän yläkanavan kautta. Betonisilla sivumuureilla varustetun kanavan syvyys on noin 5 metriä. Kanavasta vesi putoaa koneistokohtaisia tuloputkia pitkin pystysuoraan 24 metriä alempana oleviin turbiineihin. Veden nopeus turbiinien kohdalla on 8 metriä/s.

Näkymä 130 metriä pitkästä turbiini-

hallista

Lopuksi vesi virtaa 30 metriä leveän ja 12 metriä syvän edessä näkyvän alakanavan kautta takaisin Vuokseen.

Pysyttele turvakaiteen takana, paikka on vaarallinen!

5a Tuoreen kankaan kuusikko

Luontopolku siirtyy tässä kulkemaan luonnontilaiselta vaikuttavan pienen metsäalueen läpi. Tasaisella kumpareella sijaitseva kuusimetsä on säästynyt voimalaitoksen rakennustöiden ja myöhempien maansiirtotöiden aiheuttamilta mullistuksilta.

Metsä on tyypiltään lähinnä tuoretta kangasmetsää. Kenttäkerros on heikosti kehittynyt, ja lajimäärä on suhteellisen pieni. Siinä on kuitenkin selvästi lehtomaisia piirteitä. Sinivuokko ja käenkaali ovat tyyppilajeja. Vaateliaita lajeja edustavat konnanmarja ja komea kämmekkälaji, lehtoneidonvaippa. Kuuselle tyypillinen pintajuuristo näkyy erityisen hyvin luontopolun varrella. Tiiviillä mineraalimaalla kasvaessaan kuusen juuret kulkevat aivan pinnassa. Koska sammalpeite puuttuu tai on heikosti kehittynyt, juurten verkosto paljastuu näkyville.

Suuret kuuset tarjoavat suojaa monille lintulajeille. Metsikössä pesii muun muassa sepelkyyhky. Alueelle ripustetuissa uutuissa ovat pesineet telkkä, isokoskelo ja lehtopöllö.

5b. Vuoksen uomien risteys

Voimalaitoksenniemen kärjessä Vuoksen vanha ja uusi uoma kohtaavat. Voimalaitokselta johtava uusi uoma, alakanava, on syvä kaivettu ränni, jonka pohja on tasainen, reunat suorat ja kaloille ei juurikaan jää suojapaikkoja. Oikealta tuleva luonnonuoma on matala ja kivikkoinen. Nykyisin uoma on hiljainen ja siinä ei ole virtaamaa. Ennen voimalaitosten rakentamista paikalla kohisi vuolas virta, joka oli kuuluisa runsaista lohi- ja taimenkannoistaan.

Purotaimenissa on runsaasti värikkäitä pilkkuja

Kun Vuoksi oli vielä vapaa, joen lohikalakanta oli hyvin runsas ja monilajinen. Laatokan kuulu lohi ja taimen nousivat virtaa ylös aina Imatran kosken alle saakka. Saimaassa elävät järvitaimen sekä jääkautiset reliktilajit, saimaanlohi ja nieriä laskeutuivat myös Vuokseen, joten kalastajille oli tarjolla poikkeuksellisen hyvät apajat Vuoksen koskilla.

Laatokan lohien ja taimenten nousu tänne katkesi alapuolisten voimalaitosten rakentamiseen Ensoon ja Rouhialaan. Vuoksessa elää kuitenkin vielä oma taimenkanta, jolla on muutama pieni lisääntymisalue Vuokseen laskevissa puroissa. Lisäksi jokeen istutetaan taimenia, jotka ovat sekoitus kalanviljelylaitoksille kootuista Saimaan alueen taimenkannoista. Istukkaat eivät tiettävästi kuitenkaan lisäänny joessa. Valtaosa Vuoksessa tavattavista taimenista on peräisin Saimaalle tehtävistä runsaista istutuksista. Kalat laskeutuvat alas Vuokseen runsaiden muikkuparvien perässä.

6. Ranta- alueen lintuja

Tällä rantavyöhykkeellä asustelee ja pesii säännöllisesti joitakin Suomen vesiluonnolle tyypillisiä lintulajeja.

Tunnetko koskelot?

Vuoksella pesii kaksi toisiaan muistuttavaa koskelolajia. Molempien perusrakenne on hyvin samankaltainen: virtaviivainen pitkä ruumis ja kalojen pyydystämiseen soveltuva nokka joka on väkäkärkinen ja hammasreunainen. Räpyläjalat sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa.

Isokoskelo on nimensä mukaisesti hieman lajipariaan kookkaampi. Parhaat tuntomerkit löytyvät kuitenkin höyhenpuvusta.

Isokoskelopari, edessä koiras, takana naaras Tukkakoskelopari, edessä koiras, takana naaras

Kevätpukuinen isokoskelokoiras on lähes valkoinen, selkä ja pää mustat, vihreänhohtoiset. Nokka on räikeän punainen.

Tukkakoskelokoiras on selkäpuolelta tummanruskea, sivut harmahtavat ja vatsapuoli valkoinen, jossa ruskea rintavyö. Pää on tummanvihreä ja siinä on selvä harittava töyhtö.

Koskelonaaraiden ero löytyy parhaiten kaulan värityksestä: isokoskelonaaraalla on selvä raja ruskean pään ja valkean kaulan välillä, tukkakoskelonaaraalla raja on epäselvä.

Rantasipi

Rantasipi istumassa kivellä ja lennossa

Aukion lintukuvat on maalannut imatralainen Aki Haapsaari.

7a. Rakennettua luontoa

Voimalaitoksen alakanavassa suoritettiin 80-luvulla mittavia ruoppaustöitä. Niistä kertyneet maamassat läjitettiin kustannussyistä mahdollisimman lähelle ruoppauspaikkaa Voimalaitoksenniemen alueelle. Massojen alle jäi melkoinen osa niemen alavien kohtien kasvillisuutta.

Tasoitettu läjityskenttä on saamassa takaisin kasvipeitettä. Karulla ja kuivalla soralla tämä käy hitaasti. Männyntaimet ovat paikoitellen vasta pääsemässä kasvun alkuun. Sorakentän laidoilla tavataan joitakin yllättäviä tulokkaita, eräs niistä on Imatran alueella hyvin harvinainen mykerökukkainen, idänkurho. Se on rauhoitettu kasvi jonka poimiminen on ehdottomasti kielletty.

Karu sorakenttä on saamassa kasvipeitettä Rauhoitettu idänkurho

7b. Pitkospuut tulvauoman yli

Pitkospuut ovat osa Voimalaitosniemen turvajärjestelmää. Mikäli voimalaitoksen koneistot jostain syystä pysähtyisivät, olisi Vuoksen vedet nopeasti ohjattava patoreunuksen ja ylisyöksykanavan kautta vanhan uoman suuntaan. Tällöin vesi virtaisi niemen poikki ja saattaisi tulvia juuri tällä alueella. Pitkospuut on suunniteltu siten, että ne joka tapauksessa jäisivät tulvivan veden yläpuolelle.

Pysyttele siis tiukasti polulla ja nauti helposta kulusta lankkupolkua pitkin!

8.Lohkareiden koristesaniainen

Voimalaitoksen niemi on suurelta osin vaikeakulkuista kivikkoa ja vanhaa kuusimetsää. Kosteanvarjoisessa metsässä viihtyvät erilaiset saniaiskasvit. Kallioimarre on pieni koristeellinen saniainen, joka kasvaa erityisesti kalliohyllyillä ja suurten kivilohkareiden päällä ja kupeilla.

Kallioimarre on itiökasvi. Itiöt kehittyvät

lehtien alapinnalla värikkäinä hohtavissa

itiöpesäkkeissä

Jäätikön jättämät

Yksittäiset kivet tällä alueella ovat siirtolohkareita. Jääkaudella mannerjäätikkö ruhjoi kallioperästä irti kiviainesta ja kuljetti sitä mukanaan. Yleisin kulkusuunta Etelä-Suomessa oli luoteesta kaakkoon ja kulkeutumismatka joitakin kilometrejä. Jäätikön sulamisvaiheessa lohkareet jäivät silloisille paikoilleen maisemaan. Tämän alueen siirtolohkareet ovat sittemmin sijainneet syntyneen Imatran kosken matalissa kuohuissa, mutta ne eivät ole paljoltikaan vesipyörteiden kuluttamia.

9.Hiidenkirnualue

Rastilta 9 rastille 14 jatkuva kallioinen ja kivikkoinen maasto on entistä Vuoksen pohjaa

Entisellä Vuoksen pohjakalliolla on kymmeniä hiiden-

kirnuja tai kirnun alkuja

10. Imatran kosken luonnonuoma

Vuoksen synty tapahtui noin 5000 vuotta sitten. Kuten edellisellä rastilla kerrottiin, uoma oli aluksi leveä ja matala. Vähitellen kuitenkin vesi löysi kallioperän heikkousvyöhykkeen, johon se alkoi hakeutua. Liuskeiseen kallioperän kohtaan syöpyi rotkomaisen kapea uoma, jolloin veden voima ja jyly kasvoivat entisestään. Tuloksena oli jo Kalevalasta tunnettu mahtava Imatran koski. Samalla entinen matala uoma nykyisen niemen alueella jäi kuivilleen.

Näkymä patosillalta uoman yli ruska-asuiseen Kruununpuistoon

Kuivillaan olevassa koskiuomassa voi hyvin nähdä kallioperän vinosti liuskeisen rakenteen, jonka takia uoman reunat ovat täysin erilaiset tällä puolella ja vastapäisellä Valtionhotellin puolella. Helposti rapautuva itäpuoli murenee reunastaan, ja aika-ajoin uomaan irtoaa suuriakin lohkareita. Sen vuoksi liikkumista alueella on jouduttu rajoittamaan, ja suojakaidetta on pitänyt siirtää kauemmaksi uoman vaarallisesta reunasta. Uoman pohjalla voi nähdä valtavia, koskiryöppyjen kuljettamia vierinkiviä sekä pyörteiden synnyttämiä hiidenkirnujen alkuja.

Vastapuolen reunassa liuskeiden suuntaus on erilainen. Tästä johtuen rapautumisen merkkejä ei ole havaittavissa ja kallion pinta on sileä ja ehjä.

11. Rotkoalueen kasvillisuus

Rotkoalueen kasvilajeja ovat muun muassa: maarianverijuuri, idänkurho, litulaukka, ketokäenminttu, isomaksaruoho, katkeramaksaruoho, värisauramo ja ukontulikukka.

Värisauramon keltaista hehkua

Maarianverijuuri

Idänkurho

Ukontulikukka

Litulaukka

Rotkoalueen kasvillisuus on arkaa ja kärsii vähäisestäkin häirinnästä. Anna kasvien kasvaa ja kukkia rauhassa!

12. Isot hiidenkirnut

Tällä alueella näkyy hyvin muinaisen uoman pohjassa tapahtuneet virtaukset. Silloisen koskivaiheen pohjalla on liikkunut ja hioutunut suuria koskivierinkiviä, jotka nyt ovat jähmettyneet paikoilleen puiston ikuisiksi muistomerkeiksi Muinoin alueella villisti virtaava vesi on törmännyt kalliokynnyksiin synnyttäen mahtavia kuohuja ja pyörteitä. Pyörteiden mukaansa tempaama kivenmurikka, sorvinkivi, alkoi pomppia ja hyppelehtiä jossain kallionkolossa hiertäen siihen vähitellen suppilomaista syvennystä. Vuosisatoja toimineiden vesikirnujen paikat ovat nyt nähtävissä tämän kallion ja läheisen kivenlohkareen kyljessä hiidenkirnuina.

Vuoksen syntyessä muodostuneet hiidenkirnut ovat suhteellisen pieniä verrattuna jääkautisten hiidenkirnujen kokoon. Mahtavien sulamisvesimassojen tuhansien vuosien aikainen mekaaninen työskentely jääkaudella sai aikaan jopa yli kymmenen metriä syviä kirnuja, kuten esimerkiksi Askolassa ja Helsingin Pihlajamäessä on nähtävissä.

13.Ikikuusikko.

Vanha Vuoksen kivinen pohja on saanut suojakseen sakean metsän. Vielä viime vuosisadan alkupuolella kosken ympärillä olevat metsät olivat pahoin hakattuja koska runkoja muun muassa raahattiin kosken kuohujen riepoteltaviksi. Alue rauhoitettiin Kruununpuistoksi vuonna 1843, jonka jälkeen metsä on saanut kehittyä rauhassa. Kostealla maapohjalla kuusi on menestynyt muita puita paremmin ja nyt tämä satavuotinen "ikikuusikko" estää varjostuksellaan muiden puulajien luontaisen uusiutumisen. Alueen vanhat männyt ja koivut ovat kuolemassa pois. Pystyyn kuolevat vanhat puut ovat tärkeitä ruokailupaikkoja tikoille. Tuohen ja kaarnan alla elävät kuoriaisten toukat tarjoavat runsaita ruokavarastoja varsinkin talvisin.

Varjoisassa ja rauhallisessa metsässä asustelee ajoittain myös pöllöjä. Muutamana vuonna vanhassa palokärjen kolossa niemen keskiosan suuressa haavassa on pesinyt lehtopöllö, jonka soidinhuutelua saattaa kevätiltaisin kuulla alueella.

14. Uittoränni

Tältä rastipisteeltä alkava jakso kulkee vanhaa kaivannon pohjaa, jonka tarina on yksi osa ihmisen ja Vuoksen yhteistä monivaiheista historiaa.

Kaivannon paikalla on kulkenut tukkien uittoa varten rakennettu "uittoränni". Ennen sotia ja alueluovutuksia vallinneessa tilanteessa Vuoksen laakso oli voimakasta ja yhtenäistä teollisuusaluetta ("Suomen Ruhr"). Sahat ja tehtaat Vuoksen alajuoksulla kuluttivat runsaasti puuta, jota uitettiin Saimaan alueelta alas Enson ja Rouhialan suuntaan. Koskien ja voimalaitosten kohdalla oli tarpeellista rakentaa uitettavalle puulle erityinen uittoränni, jota pitkin tukit saatiin nopeasti ja hallitusti alas. Tämä vanha kivetty kaivanto on muisto noilta ajoilta. Sen alkupäässä yläpadon reunan tasalla on sijainnut lankuista rakennettu kouru, johon johdettiin Vuoksesta vettä. Tukit nostettiin yläpadolla kouruun, jossa vesi kuljetti tukit nopeasti voimalaitoksen alapuoliselle Vuokselle. Sieltä normaali uitto virtaa pitkin jatkui.

15. Patopuisto ja Impipatsas

Tämä puiston osa on Patopuistoa. Sen pohjoispää erottaa vanhaan luonnonuomaan rakennetun säätelypadon ja Vuoksen uuden voimalaitosuoman toisistaan. Alueella olevia suojakaiteita ei saa ylittää, vaan on pysyttävä merkityillä poluilla.

Puiston alkupäässä on suihkulähde ja Immenpatsas. Taideteos on kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen.

16. Patopuiston näköalalenkki

Patopuisto kannattaa kiertää uoman reunaa seuraten säätelypadolle. Uoma on komea nähtävyys kuivanakin, mutta koskinäytöksen aikaan todella mahtava. Säätelypadolta avautuu komea näkymä Vuoksen yläjuoksun suuntaan. Paluupolku kiertää yläkanavan reunalla tuoden kulkijan takaisin sillalle ja polun alkupisteeseen.

Muinaisuoman luontopolku päättyy tähän Patopuistoon. Laajempaan polkuverkostoon kuuluva Mellonlahden luontolenkki alkaa heti sillan toiselta puolelta seuraten vanhaa uomaa Valtionhotellin ohi alas Mellonlahdelle. Polusta on oma esite.

Imatran kaupungin ympäristötoimi 2000