Palvelut

  • Eläimet
  • Asumisterveys ja sisäilma -asiat
  • Yleisessä käytössä olevat huoneistot
  • Elintarvikevalvonta
  • Tupakkavalvonta
  • Ympäristöluvat ja rekisteröinti-ilmoitukset
  • Meluntorjunta
  • Maa-ainesten otto
  • Ilmanlaadun valvonta
  • Jätehuolto ja kierrätys
  • Haja-asutusalueen jätevesikäsittely
  • Kestävä kehitys
  • Vesihuoltolain mukaiset vapautusanomukset
  • Luonnonsuojelu
  • Talousvedet
  • Uimavedet
  • Pohjavedet
  • Vesiensuojelu
  • Retkeilyreitit, luontopolut ja -kohteet
  • Kuluttajaturvallisuusvalvonta
  • Kemikaalivalvonta
  • Ympäristönsuojelumääräykset
  • Maksut ja taksat
  • Jättiputki

    Suomessa kasvaa kolme haitallista jättiputkilajia

    • Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum)
    • Persianjättiputki ( H. persicum)
    • Armenian jättiputki (H. sosnowski)

    Lajit leviävät helposti ja syrjäyttävät alkuperäislajit. Jättiputket ovat peräisin Kaukasiasta ja Lounais-Aasiasta, josta niitä tuotiin Eurooppaan erityisesti koristekasveiksi 1800-luvulla. 1900-luvulla jättiputkia käytettiin myös eläinten rehuina. Suomessa laji on levinnyt viljelyn jäänteinä ja puutarhoista siirrettyjen maamassojen mukana.

    Luonnossamme kasvaa myös alkuperäisiä kookkaita sarjakukkaiskasveja, joita ei pidä sekoittaa jättiputkiin, etelänukonputki, idänukonputki, karhunputki ja väinönputki ovat kuitenkin kaikilta mitoiltaan selvästi jättiputkia pienempiä.

    Jättiputki

    Tunnistaminen

    Jättiputket ovat hyvin kookkaiksi kasvavia sarjakukkaiskasveja. Niiden kukintovarsi on yleensä 2–3 metriä korkea, mutta voi rehevällä kasvupaikalla yltää jopa 4–5-metriseksi. Varsi on läpimitaltaan jopa 10 cm (kotoisella ukonputkella vain 2–3 cm), karvainen, ja siinä on punaisia laikkuja. Kookkaat liuskoittuneet lehdet voivat kasvaa lehtiruodin kanssa 3 metriä pitkiksi. Kukinta-aika on kesä–elokuussa. Kasvin monihaarainen, kupera kukinto voi olla yli puoli metriä leveä. Kukat ovat valkoisia tai hennon vaaleapunaisia ja yhdessä kasvissa niitä voi olla jopa 80 000. Kukinnan jälkeen kasvi kuolee. Jättiputket lisääntyvät vain siementen avulla.

    Torjunta

    Jättiputkien hävittäminen on työlästä, mutta täysin mahdollista monissa torjuntahankkeissa kertyneen tiedon ja osaamisen avulla.

    Jättiputkien torjuntaan kannattaa ryhtyä, kun kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä jättiputkiyksilöitä voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuren pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Jättiputkien torjunnassa on huolehdittava siitä, etteivät ne pääse siementämään. Katkaisemalla kukinto estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan. Katkaistun rungon voi hävittää esimerkiksi polttamalla, jolloin myös siemenet tuhoutuvat varmasti (ei taajama-alueella).

    Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla (esim. katemuovilla), joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Peittäminen näivettää kasvit eikä päästä siemeniä itämään maaperästä. Toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja keräämästä ravintoa ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Niittäminen on helpointa ja turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa.

    Torjunta-aineita voidaan harkiten käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Torjunta suositellaan tehtäväksi alkukesästä, kun kasvit ovat pieniä. Myöhemmin kesällä suuria kasveja on hankalaa ja vaarallista käsitellä, ja torjunta-ainetta tarvitaan enemmän. Torjunta-aineita ei tule käyttää vesistöjen eikä lasten leikkipaikkojen äärellä. Torjunta-aineeksi kannattaa valita jokin ympäristöystävällinen, luonnossa hajoava tuote.

    Useimmiten kasvuston hävittämiseksi ei riitä yksittäinen torjuntakerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan. Vesistön varrella sijaitsevan esiintymien suhteen täytyy olla erityisen varovainen, koska jättiputken siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille.

    Jättiputkien tuhoamisessa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta sen sisältämän kasvinesteen takia. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen tulee tehdä pilvisellä säällä. Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkia käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

    Jättiputken siemeniä tai juuria ei kannata kompostoida, sillä kasvi voi säilyttää itämiskykynsä useita vuosia. Kasvinosia ei myöskään saa laittaa biojäteastiaan. Hyvin pakattuna jättiputkia vastaanotetaan Kukkuroinmäen jätekeskuksessa kuivajätteen hinnalla (kesällä 2016 poikkeuksellisesti veloituksetta).

    Jättiputkihavainnot kannattaa ilmoittaa ympäristötoimeen.

     

     

  • Eläinlääkäripäivitystys

    Eläinlääkäripäivitystys
  • Ilmanlaatu

    Ilmanlaatu
  • Uimarannat

    Uimarannat
  • Maakuntauudistus

    Maakuntauudistus