Järven rehevöityminen, kunnostus ja hoito

Rehevöitymisellä tarkoitetaan ravinteiden lisääntyneestä saatavuudesta johtuvaa järven perustuotannon kasvua. Järven rehevöitymiskehitys alkaa, kun järveen päätyy ylimääräisiä ravinteita (pääosin fosforia ja typpeä). Ravinnekuormitus voi olla ulkoista, jolloin ravinteet tulevat järveä ympäröivältä valuma-alueelta, tai sisäistä, jolloin järven pohjasedimenttiin varastoituneet ravinteet vapautuvat takaisin veteen. Ulkoisen kuormituksen lähteitä voivat olla esimerkiksi maa- ja metsätalous ja muu maankäyttö, teollisuus, kotitaloudet, jätevedenpuhdistamot ja kalankasvattamot. Sisäistä kuormitusta taas syntyy alusveden hapettomuuden seurauksena. Hapettomissa oloissa pohjaan varastoitunut fosfori muuttuu liukoiseen muotoon ja liukenee takaisin veteen.

Ravinnepitoisuus, erityisesti fosforin määrä, on usein levien kasvua rajoittava tekijä järvissä. Kun fosforia sitten onkin yhtäkkiä paljon, kasvaa levien määrä nopeasti. Levien suuri määrä heikentää järven virkistyskäyttömahdollisuuksia, kun vesi samenee ja saattaa haista, sinileväkukinnot lisääntyvät ja verkot, laiturit ja rantakivet saavat leväpeitteen ja limoittuvat. Levien lisääntyminen kiihdyttää rehevöitymiskehitystä, sillä suuren biomassan hajottaminen kuluttaa alusvedestä happea ja voi luoda otolliset olosuhteet pohjan happikadolle ja sitä seuraavalle sisäiselle kuormitukselle. Myös vesikasvien määrä kasvaa ravinteikkuuden lisääntyessä, ja jopa umpeenkasvua voi tapahtua.

Särjet ja muut särkikalat yleistyvät rehevissä järvissä. Niille vapautuu elintilaa, kun karuissa vesissä viihtyvät kalalajit katoavat. Särjet pöyhivät ravintoa etsiessään järven pohjaa, mikä vapauttaa ravinteita sekä samentaa vettä entisestään.

Rehevöityneen järven kunnostamisessa ravinnekuormituksen vähentäminen on avainasemassa. Kuormitusta voi vähentää esimerkiksi erilaisilla vesiensuojeluvyöhykkeillä ja -rakenteilla, tehokkaalla jätevedenpuhdistuksella sekä teknisillä ratkaisuilla. Sisäinen kuormitus vähenee, kun pohjan happitilanne paranee syksyn ja kevään täyskiertojen yhteydessä. Myös järven alusveden keinotekoinen hapettaminen on mahdollista, joskin melko kallista

Järven tilaa voidaan koettaa parantaa myös poistamalla järvestä biomassaa ja siihen sitoutuneita ravinteita hoitokalastuksen ja niittojen myötä. Ravintoverkkokunnostuksessa korjataan vinoutunutta kalakantaa luonnollisempaan suuntaan harventamalla särkikalakantaa ja lisäämällä petokalojen määrää. Särkikalojen vähentäminen lisää myös leviä kurissa pitävän eläinplanktonin määrää, jolloin leväkasvustojen aiheuttamat haitat vähenevät.

Ranta-asukas voi tehdä pieniä tekoja lähijärvensä rehevöitymisen ehkäisemiseksi. Tärkeintä on estää ylimääräisten ravinteiden pääsy järveen pesu-, jäte- ja valumavesien mukana. Hyviä ja toimivia käytäntöjä ovat esimerkiksi matto- ja vaatepyykin peseminen kuivalla maalla, pesuvesien imeyttäminen maahan ja jätevesien asianmukaisesta käsittelystä huolehtiminen. Järven biomassaa voi vähentää hoitokalastamalla lähijärven särkikantaa sekä niittämällä rantakasvustoa.

 

 

  

  • Eläinlääkäripäivitystys

    Eläinlääkäripäivitystys
  • Ilmanlaatu

    Ilmanlaatu
  • uimarannat

    uimarannat